Minusta on tuntunut, että koko työurani ajan on puhuttu verkostoista, ja niin ilmeisesti onkin ollut, sillä Silvennoisen mukaan verkostoitumisesta alettiin Suomessa puhua aktiivisemmin 1990-luvulla ja toden teolla tällä vuosituhannella. Verkostoitumisen merkitys on kasvanut ja luultavasti tulevaisuudessa kasvaa edelleen. Tämän vuoksi viestintä- ja yhteistyötaidot sekä aloitteellisuus toimia ryhmissä tulevat yhä tärkeämmiksi taidoiksi, mikä tietenkin ilahduttaa äidinkielenopettajaa.Erityisen kiinnostavaa oli lukea erilaisista verkostoista ja niiden ominaispiirteistä. Olen toki tiedostanut ennenkin, että on olemassa sekä epävirallisia että virallisia verkostoja tai että osa verkostoista on henkilökohtaisempia kuin toiset. Epäviralliset ja viralliset verkostot ovat luonteeltaan aika erilaisia.
Kiinnostavaa oli sekin, miten naisten ja miesten verkostot yleensä eroavat toisistaan. Siinä missä miesten minäkuvassa korostuvat yksilöllisyys, riippumattomuus ja itsnäisyys, naisten minäkuvan ja itsetunnon perustana ovat enemmänkin perhe, ihmissuhteet ja sosiaalinen vastuu. Tämä ero heijastuu myös sukupuolten verkostoihin: naiset hakevat miehiä enemmän verkostoista vertaistukea, minkä kyllä tunnistan itsessäni.
Epävirallisista verkostoista tärkeitä minulle ovat erilaiset toimijayhteisöt (esim. sosiaalisessa mediassa ICT opetuksessa) ja etenkin ammattiryhmien verkostot (mm. äidinkielenopettajien FB-ryhmät). Niistä saan kaipaamaani vertaistukea (esimerkiksi epävarmuuteen reformin lähestyessä) mutta myös hyviä ideoita.
Verkostot voi jakaa myös mielihyvä-, asiantuntija-, luottamus- ja viestintäverkostoihin. Ensin mainitusta hyvä esimerkki on erilaiset käsityöryhmät, joihin kuulun. Asiantuntijaverkostoja ovat puolestaan edellisessä kappaleessa mainitsemani äidinkielenopettajien ryhmät. Nämä ryhmät käyvät esimerkiksi myös viestintäverkostoista. Luottamusverkostosta hyvä esimerkki on ryhmä, joka on syntynyt opintojen parissa: annamme ja saamme tukea WhatsApp-ryhmässä, jossa vuodatamme opiskelun tuskallisuutta yms. Muutamista opiskelukavereista on tullut suorastaan ystäviä ja voisin kuvitella, että joihinkin heistä yhteys jatkuu opintojen jälkeenkin, kenties myös ammatillisessa mielessä. On hienoa, kun on joitakin luotettavia ihmisiä, joilta saa hyviä vinkkejä ja jotka luovat uskoa silloin, kun on itse epävarmimmillaan syystä tai toisesta. Näin kävi myös silloin, kun opiskelin ammatilliseksi luki-opettajaksi Jyväskylässä; edelleenkin voin luottaa siihen, että heiltä saan henkistä tukea mutta myös ihan konkreettista tietoa, kun vaikkapa selkokielestä pitää jotain selvittää.
Nykyisin verkostoituminen on paljon helpompaa kuin parikymmentä vuotta sitten, sillä sähköiset yhteydenpitokanavat ovat moninaiset; olkoonkin, että pelkkä sähköisten viestinten kautta käytävä viestintä ei välttämättä vähennä silmätysten tapaamisen merkitystä aina silloin tällöin. Mutta toki sähköiset kanavat ovat tuoneet sen lisäpiirteen verkostojen toimintaan, että enää ei olla samalla tavalla sidoksissa aikaan ja paikkaan.
Usein meillä on taipumus verkostoitua samankaltaisten ihmisen kanssa. Samaa ilmiötä olen huomannut myös opiskeluporukassamme: samaistuminen lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kiinteyttää ryhmää. Samalla tietenkin helposti käy niin, että muut jäävät hiukan ulkopuolelle. Myös se voi olla vaarana, että verkoston jäsenten samankaltaisuus merkitsee toiminnan ja ajattelun yksipuolisuutta monipuolisuuden sijasta. Vanha sanonta "Lika barn leka bäst" pitää varmasti paikkansa, mutta luovuutta ryhmään/verkostoon voisi tuoda muutama ns. toisinajattelija.
Tärkeitä verkostotoiminnan onnistumisen edellytyksiä ovat vastavuoroisuus, luottamus ja hyvä tiedonkulku. Aito yhteistyö on vastavuoroista, sillä siinä osapuolilla on toisaalta mahdollisuus antaa toisille jotain sellaista, mitä pitävät hyödyllisenä ja arvokkaana, ja toisaalta jossain vaiheessa saa itsekin jotain tärkeää. Vastavuoroisuus kasvaa luottamuksesta ihmisten kesken. Tietenkin on myös tärkeää, että verkoston jäsenet osaavat paitsi puhua myös kuunnella. Verkostossa ei pääse muiden arvostuksesta osalliseksi, jos liikaa nauttii omasta äänestään ja on aina ns. suunä päänä. Mutta jos taitavan puhumisen lisäksi osaa aidosti keskustella, kysellä ja kuunnella, saavuttaa varmasti hyvän, arvostetun aseman ryhmän/verkoston jäsenenä.
Mitä hyötyä ja lisäarvoa verkostoista saa? Itse arvostan paljon uuden tiedon saantia ja luomista, mutta saattaapa moni arvostaa myös vaikutuspiirin ja jopa vaikutusvallan lisääntymistä. Mutta erityisesti korostaisin yhdessä oppimisen merkitystä, joka on selvä verkostojen lisäarvo. Esimerkiksi työni puolesta olen monesti huomannut, miten paljon opin, kun työskentelen muiden kanssa. Kuraattorilla on tietoa ja taitoa, joka minulta saattaa puuttua ja toisaalta minä tiedän esimerkiksi oppimisvaikeuksista enemmän kuin joku toinen verkoston jäsen. Opiskeluporukassamme on hienoa, kun on eri alojen edustajia. Hienoa myös huomata, että vaikka olenkin vähemmistönä yto-opena, minut on otettu ryhmään tasaveroisena mukaan.
Uusiin verkostoihin pääsemistä helpottaa, mikäli on ylipäänsä kiinnostunut uudesta toiminnasta ja uusista ihmisistä. Pitää ymmärtää ihmisten erilaisia luonteita ja sosiaalisia tyylejä; vaikka minä olen usein kriittinen, en haluaisi leimautua vastarannankiiskeksi. Väitän, että myös meitä kriitikoita tarvitaan ryhmässä, olkoonkin, että kritiikki pitäisi osata esittää niin, ettei sillä latista muiden innostusta ja luovuutta. Eduksi on, jos on valmius palvella ja auttaa muita, on aloitteellinen ja perusluonteeltaan optimistinen (tämäkin on toisinaan heikkouteni). Verkostossa toimiessaan pitäisi olla kärsivällinen ja peräänantamaton, hänen pitäisi myös sietää riskejä ja epävarmuutta. Positiivisuutta, optimismia on sekin, että tuo verkostossa esiin onnistumisia - mielellään muiden - ja viljelee kiitosta aina kun siihen suinkin on aihetta. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle pitäisi pystyä menemään ja näin laajentaa sitä omaa mukavuusaluettaan. Väitän, että vaikka em. ominaisuudet ovat tehokkaan verkostotoimijan ominaisuuksia, ne kaikki ovat myös hyvän erityisopettajan ominaisuuksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti